Tervetuloa!

Itsensä löytämisen matkalla

Tämän blogin kirjoittaja on etsijä, yrittäjä, ja graafinen suunnittelija. Tästä yhdistelmästä on syntynyt sivusto jolla parhaillaan olet.

Nimeni on Liisa. Löysin tieni joogan pariin joskus parikymppisenä, henkisen polkuni voisi katsoa alkaneeksi sieltä. Mutta minulle jooga ei ole voimistelua (vaikkakin tykkään pitää raajani vetreinä), vaan merkityksen ja totuuden löytämistä. Huomasin hyvin pian, että en tiedä mistään mitään. Onnekseni päädyin osaavien oppaiden luo, ja sillä tiellä ollaan. Kävin Kriya-joogakurssin sekä haitallisista tunteista ja ajatusmalleista vapautumisen kurssit vuonna 2009 Ingvar Villidon ohjauksessa Virossa, Lilleorussa. Elämään avautui aivan uusi ulottuvuus, kun opin että minulla on sisämaailma!

Lilleorussa tapasin Nandi Devarin. Hän perusti 2011 Self Awareness Training -nimisen kaksivuotisen koulutuksen, jossa nimen mukaisesti opetellaan Itsestä tietoiseksi tulemista. Menin mukaan ensimmäiseen koulutusryhmään. Koulutus on kokonaisvaltaista tietoisuuden, tietoisuustaitojen, Itsen tutkimista, havainnointia ja harjoittelua. Ryhmä jatkaa edelleen 🙂

Self Awareness Trainingissa oppimistani asioista, Nandin opetuksista, syntyi kirja, ensin saksaksi ja sitten suomeksi. Kirja puolestaan synnytti tämän sivuston, joka kantaa samaa nimeä. Koska maksoin itse puolet kirjan kustantamisesta, myyn sitä tämän sivuston avulla, Kaupassa.

Matka jatkuu. Kiitos kun tulit käymään!

Täs mie oon! Valtameren äärellä!

Siirtymä

Läheinen ihminen lähti tästä maailmasta. Alla siitä kokemuksesta syntyneitä mietteitä.

Kuoleman lähellä
kyyneleet ovat suruksi naamioitunutta rakkautta.
Kaikki muu
menettää merkityksensä ja kutistuu
jäljelle jää vain yksi
Kuinka valtava onkaan ihmisen sydän
että sinne mahtuu näin iso rakkaus
Eikä sinne oikeastaan
mitään muuta mahdukaan.


Ihmisen keho kuolee siksi, että tämä elämä on tullut valmiiksi,
ja henki irtaantuu maallisesta asuinsijastaan.
Henki ei koe kuolemaa, se vain muuttaa olomuotoaan
ja jatkaa matkaansa kohti suurta kaikkeutta
vapaana, iättömänä ja onnellisena.

Retriitti kotona

Perinteinen pariviikkoinen NG Nandin ohjaama kevätretriitti sai tänä vuonna uuden käänteen. Koronavirusepidemiasta johtuvat kokoontumis- ja matkustuskiellot veivät retriitin verkkoon, se toteutettiin online-versiona johon siis osallistuttiin kotoa käsin. Ohjattuja harjoituksia oli kahdesti päivässä, ja luonnollisesti niiden välillä omaa harjoitusta. Retriitti kesti 13 päivää.

Oikeastaan tämä retriitin toteutuminen kotiversiona oli todella hyödyllistä. Koska mentorini ja hänen kurssinsa ovat Sveitsissä, on minulle matkustamisen kautta syntynyt alitajuinen ajatusmalli siitä, että ”henkiset asiat ovat muualla kuin kotona, kotona on tavallinen arki.” Mutta henkinen tie ei johda kovin pitkälle, jos siihen suhtautuu kuin se olisi elämästä erillinen osio, kuin harrastus. Niinpä tämä retriitti oli omiaan tuomaan harjoituksen entistä tiiviimmin yhteen elämäni kanssa: Lounastauolla käytän koirat ulkona – keskityn samalla havainnoimaan hiljaisuutta. Pysyn tässä hetkessä, kun laitan ruokaa. Lausun mielessäni mantraa, kun käyn nukkumaan. Tuntuu kuin koko talomme ilmapiiri olisi muuttunut, meillä kotona on rauhan ja hiljaisuuden ihana energia.
Juuri retriitin päättymisen jälkeen eräs tuttava kävi kylässä, ja hän sanoi huomanneensa, kuinka pystyi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todella rauhoittumaan meillä ollessaan.

Tuli taas kerran todistettua, että fyysinen etäisyys ei merkitse mitään, kun pysyn tietoisena sisäisestä yhteydestä. Tietoisuudella ei ole rajoja.

Retriitin suurin anti olikin tämän rajattoman tietoisuuden, Itsen kokeminen. Ohjattujen harjoitusten avulla sisältäni avautui ”paikka”, joka tuntui siltä kuin olisin tullut kotiin pitkän uuvuttavan vaelluksen jälkeen. Siellä oli hiljaista, rauhallista, lempeää, levollista. Mutta tuo paikka ei ollut uusi, eikä erillään minusta. Se olen minä itse, ja olen tuntenut sen aina.

Kuka minä olen?

Kysymyksistä olennaisin. Vastausta voi etsiä sulkemalla pois kaiken, mitä en ole.

En ole tämä keho, enkä nämä päässäni ilmestyvät ja katoavat ajatukset. En ole myöskään nämä tunteet joita tunnen. En ole nämä sormet näppäimistöllä. En ole tämä talo jossa asun. En ole nämä vaatteet jotka ovat päälläni.
En ole yksikään näistä asioista, ne ovat objekteja. Minä olen se, joka havaitsee objektien olemassaolon.
Tykkään tästä innostuksesta jonka kirjoittaminen synnyttää, mutta en ole se. Samalla kun olen innostunut, huomaan että sen tunteen taustalla on jotakin paljon suurempaa, joka kuulee näiden sanojen ilmestyvän, katselee näppäimistöllä poukkoilevia sormia, ja on täysin tyyni.


”The thought ‘who am I?’ will destroy all other thoughts, and like the stick used for stirring the funeral pyre, it will itself be burnt up in the end. Then, there will be Self-realization.”

https://www.sriramanamaharshi.org/teachings/instructions/

Onnellisuus

”Onnellisuus on sinun luonnollinen olotilasi.”
Kuva lainattu Facebook-sivulta.

Ajatella, että onnea ei tarvitsekaan tavoitella. Se asuu sisälläni jo valmiiksi – jos en tunne sitä, se on vain hämärtynyt koska tietoisuuteni on harhautunut samaistumaan negatiivisiin ajatuksiin. Kun päästän irti haitallisista ajatuksista ja tunteista, luonnollinen olotilani pääsee astumaan esiin.

Puutarhanhoitoa

”Pidä huolta sisäisestä puutarhastasi. Poista kasvit joita et halua, ja ravitse niitä jotka haluat.”
Kuva lainattu facebook-sivulta.

Kitken puutarhasta rikkaruohoja, jotta ne eivät tukahduttaisi kukkivia perennoja. Mikä pätee puutarhassa, pätee myös talossa: miksi en kitkisi sisältäni pelkoja ja epäilyksiä, jotka tukahduttavat ilon ja vapauden? Siihen tarvitaan päättäväisyyttä, mutta aggressiivinen ei tarvitse olla. Nitkutan vuohenputken varovasti juurineen irti, heitän sen pois ja sanon heippa!

Konsertti Bodenseen rannalla

Terveisiä kevätretriitiltä Sveitsistä! Yhtenä sateenraikkaana aamuna kuljeksin metsän laitaan tuulettamaan keuhkojani. Raikkaan ilman lisäksi sain kuulla lintujen kevätkonsertin. En tiedä kuuluuko se nauhoituksesta, mutta metsässä lintujen kuunteleminen toi voimakkaasti esiin tilan tunnun. Äänet olivat kaikkialla ympärilläni, minä kuuntelijana keskellä. Tarkkaavainen kuunteleminen toi minut tähän hetkeen ja sitä kautta läsnäolon tilaan.

Anna meditaation tapahtua

Kuinka usein olenkaan taistellut! Pyhä yritykseni on ollut meditoida hiljaisuudessa, ja sen sijaan olenkin kohdannut vain kakofoniaa pääni sisällä. Alitajunta siellä haluaa huomiota ja draamaa. Ja jossain vaiheessa, ymmärrettyäni että voin kohdella omia ajatuksiani ja vastarintaa hyväksyvästi, kuin kiukuttelevaa lasta, meteli alkoi hiljentyä, loitontua. Meditaatio lakkaa olemasta taistelua kun minä lakkaan taistelemasta itseäni vastaan.

Hymyile ajatustesi virralle

Että tosiaan! Alitajuiset ajatukset ovat virtaa, ja läsnäolon tilassa ollessani pystyn tarkkailemaan tuota virtaa. Olemaan ulkopuolinen todistaja. Sehän tarkoittaisi, että havaitsen ajatukseni itseni ulkopuolella – minä en ole yhtä kuin nuo ajatukset.
Toimi sen mukaan: voin siis päättää haluanko näitä ajatuksia. Ovatko ne minulle hyväksi vai ovatko ne tuhoisia? Tarvitsenko niitä vai voisinko kehottaa niitä lähtemään?

Myötätunto

Kehitä myötätuntoa itseäsi kohtaan.

Joskus, jostain, luin kysymyksen: kuuntele, miten puhut itsellesi, ja mieti, puhuisitko parhaalle ystävällesi samoin.

Miksi itseään tulee niin helposti ruoskittua? En todellakaan puhuisi kenellekään niillä sanoin, kuin entisaikojen sisäinen diktaattorini. Opettelen sen sijaan puhumaan itselleni kuin parhaalle ystävälleni – ystävällisesti, ymmärtäen, kannustaen.

Onnellisuuden valtameri

Tämä on yksi lempisivuistani kirjassa! Minua huvittaa kovasti se mielikuva, että olen onnellisuuden valtameren rannassa, kellun jo vedessä mutta pidän viimeisillä voimillani kiinni persoonallisuuteni laiturista ja kiljun: eiiiii, enhän minä voi olla onnellinen sillä minulla on henkilökohtaisia ONGELMIA!