Terveisiä kevätretriitiltä Sveitsistä! Yhtenä sateenraikkaana aamuna kuljeksin metsän laitaan tuulettamaan keuhkojani. Raikkaan ilman lisäksi sain kuulla lintujen kevätkonsertin. En tiedä kuuluuko se nauhoituksesta, mutta metsässä lintujen kuunteleminen toi voimakkaasti esiin tilan tunnun. Äänet olivat kaikkialla ympärilläni, minä kuuntelijana keskellä. Tarkkaavainen kuunteleminen toi minut tähän hetkeen ja sitä kautta läsnäolon tilaan.
Hymyile ajatustesi virralle
Että tosiaan! Alitajuiset ajatukset ovat virtaa, ja läsnäolon tilassa ollessani pystyn tarkkailemaan tuota virtaa. Olemaan ulkopuolinen todistaja. Sehän tarkoittaisi, että havaitsen ajatukseni itseni ulkopuolella – minä en ole yhtä kuin nuo ajatukset.
Toimi sen mukaan: voin siis päättää haluanko näitä ajatuksia. Ovatko ne minulle hyväksi vai ovatko ne tuhoisia? Tarvitsenko niitä vai voisinko kehottaa niitä lähtemään?
Soturin asenne
Niin, en tiedä. Menneisyyttä ei enää ole, tulevaisuus ei ole vielä täällä, joten jäljelle jää vain nykyhetki. Läsnäolo. Minä. Olen se polku.