Puutarhanhoitoa

”Pidä huolta sisäisestä puutarhastasi. Poista kasvit joita et halua, ja ravitse niitä jotka haluat.”
Kuva lainattu facebook-sivulta.

Kitken puutarhasta rikkaruohoja, jotta ne eivät tukahduttaisi kukkivia perennoja. Mikä pätee puutarhassa, pätee myös talossa: miksi en kitkisi sisältäni pelkoja ja epäilyksiä, jotka tukahduttavat ilon ja vapauden? Siihen tarvitaan päättäväisyyttä, mutta aggressiivinen ei tarvitse olla. Nitkutan vuohenputken varovasti juurineen irti, heitän sen pois ja sanon heippa!

Anna meditaation tapahtua

Kuinka usein olenkaan taistellut! Pyhä yritykseni on ollut meditoida hiljaisuudessa, ja sen sijaan olenkin kohdannut vain kakofoniaa pääni sisällä. Alitajunta siellä haluaa huomiota ja draamaa. Ja jossain vaiheessa, ymmärrettyäni että voin kohdella omia ajatuksiani ja vastarintaa hyväksyvästi, kuin kiukuttelevaa lasta, meteli alkoi hiljentyä, loitontua. Meditaatio lakkaa olemasta taistelua kun minä lakkaan taistelemasta itseäni vastaan.

Hymyile ajatustesi virralle

Että tosiaan! Alitajuiset ajatukset ovat virtaa, ja läsnäolon tilassa ollessani pystyn tarkkailemaan tuota virtaa. Olemaan ulkopuolinen todistaja. Sehän tarkoittaisi, että havaitsen ajatukseni itseni ulkopuolella – minä en ole yhtä kuin nuo ajatukset.
Toimi sen mukaan: voin siis päättää haluanko näitä ajatuksia. Ovatko ne minulle hyväksi vai ovatko ne tuhoisia? Tarvitsenko niitä vai voisinko kehottaa niitä lähtemään?

Myötätunto

Kehitä myötätuntoa itseäsi kohtaan.

Joskus, jostain, luin kysymyksen: kuuntele, miten puhut itsellesi, ja mieti, puhuisitko parhaalle ystävällesi samoin.

Miksi itseään tulee niin helposti ruoskittua? En todellakaan puhuisi kenellekään niillä sanoin, kuin entisaikojen sisäinen diktaattorini. Opettelen sen sijaan puhumaan itselleni kuin parhaalle ystävälleni – ystävällisesti, ymmärtäen, kannustaen.

Lupa

Niin, kesti kauan ymmärtää, että todellisen Itsen luokse ei ole pukukoodia tai pääsyvaatimuksia. Minulla pitää olla vain kiinnostusta, aito halu –
ja ehkä hiukan harjoitusta. Asiantunteva Opas on myös korvaamaton apu.

Hiljaisuus

Tunnistan ja tunnen sen osan itsessäni. Se on ollut aina läsnä. Se on aina ollut mukana elämässä, ikäänkuin taustaäänenä (kyllä, sanon hiljaisuutta ääneksi). Siinä hiljaisuudessa on rauhaa, kotoisuutta, turvaa, lohtua, läsnäoloa, vapautta. Se olen minä Itse.